Taustalla olevasta paperilapusta on luettavissa sanat ”Vana est pulchritud”, kauneus on katoavaista. Maljakon neilikat viittaavat Kristuksen kärsimykseen. Espanjalaiselle Antonio da Peredalle attribuoidussa Vanitas-asetelmassa pääkallo viittaa kuoleman väistämättömyyteen, vanhat kirjat symboloivat maallisen tiedon lyhytaikaisuutta. Vanitas-asetelmissa jokaisella esineellä on moraalinen viestinsä, joka yleensä varoittaa aistielämän harhoista ja lyhytaikaisuudesta. Vanitas-aiheiden suureen suosioon 1600-luvun kuvataiteissa vaikutti epäilemättä filosofis-uskonnollisten suuntausten ohella se, että Kuolema oli tuttu vieras niin köyhien kuin varakkaidenkin kodeissa, sillä Euroopassa riehuivat sodat ja rutto. ![]() Raamatun Saarnaaja 1:2: Vanitas vanitatum.et omnia vanitas ” turhuuksien turhuus.kaikki on turhuutta.”). ![]() Näitä asetelmia kutsuttiin nimellä vanitas (=turhuus, kts. ![]() Asetelmat, joissa tarkoin valitut esineet symboloivat ihmiselämän lyhyyttä, ajan peruuttamattomuutta ja maallisten nautintojen ja vallan katoavaisuutta, saivat suuren suosion etenkin 1600-luvun hollantilaisessa taiteessa.
0 Comments
Leave a Reply. |